GoJuttaGo.com

Arin ensimmäiseen ammattilaiskisaan on aikaa 4 päivää. Kovasti oli tarkoitus pitää blogi aktiivisena dieetin ajan, mutta kuinkas kävikään. Selittely on turhaa, mutta vakuutan että kiirettä on riittänyt. Laiska töitään luettelee, mutta meidän molempien yritykset ovat sellaisessa kasvuvaiheessa, että ajankäytön kanssa on oltava tarkkana.

Vähäinen vapaa-aika menee muualla kuin tietokoneella naputellen. Tällä hetkellä meillä on kotona rauhaisaa. Isoin mies eli Ari on tuupertunut sänkyyn. Pieni mies Max noudattaa arkena nukkumaanmenoaikoja, ja bostoninterrieri Veikko nyt nukkuu aina kun vaan saa jonkun sänkyyn kaveriksi. Kello 22.30 aikaan rauha on laskeutunut taloon.

Kokonaisuudessaan Arin kisadieetti on ollut parisuhteen kannalta ihan siedettävää aikaa : ) Helpompaa tosin itselleni oli kun mentiin minun kisadieettiäni. Kun puoliso dieettaa, se tarkoittaa sitä, että omassa elämässäkin moni asia muuttuu. On pakko mennä toisen treenien ja aikataulujen mukaan. Tosin Ari on siinä varsin joustava, että treeni tai kaksi sovitetaan sellaiseen aikaan, että se ei haittaa työelämää. Välillä salilla huhkitaan aamutuimaan ja välillä varsin myöhään. Olemme salilla aika usein samaan aikaan, vaikka nykyisin eri treenejä teemmekin.

Kisadieetin isoin asia ei siis ole treenien sovittaminen aikatauluun, vaan eväs puoli. Ruokia kokataan joka päivä, maanantaista sunnuntaihin, aamusta iltamyöhään. Muovikippoja ja lisäravinnepönttöjä on keittiö pullollaan. Ja koskaan ei ole siistiä! Astia- ja pyykinpesukoneet jauhavat taukoamatta.

Ari on tottunut syömään riisi/kana-perussettiä oli dieetillä tai ei. Muut saavat perheessä syödä dieetin aikana mitä tahansa, mutta väistämättä se hieman rajoittaa omaakin ruokailua. Ulos ei ole kiva mennä syömään, jos yksi katselee vierestä. Kotiin ei halua kantaa herkkuja kovin usein. Yhteiset kokkailut jäävät vähiin ja kaipaankin viikonlopun iltoja, jolloin Ari tekee itämaisia herkkuja ja minä saatan siemailla lasillisen punaviiniä. Etelänreissutkin jätettiin väliin tältä kesää.

Hyvä puoli on se, että tässä pysyy itsekin aikas hyvässä tikissä, vaikka mitään ruan punnitsemisia en itse teekkään. No, totta puhuakseni tässä dieetin loppuvaiheessa olen viikonloppuisin kyllä hieman herkutellut. Olen tyytyväinen omaan tämän hetkiseen kondikseeni ja pienet relailut eivät sitä hetkauta mihinkään. Eikä Aatua tunnu se haittaavan, että muut nautiskelevat – päinvastoin. Viime sunnuntaina soitimme  hänelle Maxin kanssa, että tuohan treenin päätteeksi meille vielä herkkuja. Ja niitä myös tuli : )

Puolisona on ymmärrettävä, että dieettaaja on välillä väsynyt. Ari ei halua, eikä kyllä voisikaan jäädä lomalle ennen kisoja. Päivällä hän kuitenkin pyrkii ottamaan aina pienet nokoset. Kisakunnon lähestyessä myös unen määrä pienenee. Siksi aika usein 5 aikaan aamulla tietokoneelta kuuluu naputusta ja nettiin päivittyy päivän ensimmäisiä tarjouksia.

Tänä aamuna sain hymyilevän herätyksen mieheltäni klo 7. Kahvit oli keitetty valmiiksi ja uusi viikko sai hyvän startin. Maxin veimme kouluun kello kahdeksaksi. Siitä Body Actionille purkamaan isoa tavaralähetystä. Ari paineli harjoittelemaan vapaa-ohjelmaansa (josta tulee hieno!).

Minä jatkoin omia töitäni ja Ari omiansa. Teemme usein töitä  kotoa käsin, joten olemme aika paljon fyysisesti samassa paikassa. Molempien työ tapahtuu puhelimessa sekä netin ja sähköpostin välityksellä. Siksi voimme tehdä töitä niin Kuopiossa kuin Tampereellakin.

Tänään näin, että alkaa olemaan mies aika väsynyt! Mutta jos ei olisi, niin pitäisi huolestua. Tässä vaiheessa rasvat on tiristelty pois, kroppa tyhjennetty ja viimeiset tärkeät päivät ovat edessä.

Jätin Arin pienelle lepohetkelle ja hain Maxin kaverinsa luota kotiin. Paluumatkalla etsittiin kadonnutta matikankirjaa, joka jäi edelleen kadoksiin. Kotona Maxille ruoankokkailuja. Ari oli kokannut omansa.

Illalla kävimme salilla ja kotona tarinoimme päivän kulusta ja tenttasin Maxin enkun sanakoetta. Tähän keskusteluun iso mies ei enää juurikaan jaksanut osallistua.

Amatööri ja ammattikehonrakentaja eroavat siinä, että lihasmassaa on reilusti. Takana on vuosikymmen tai yleensä usemapikin vuosikymmen kovaa treeniä. Lihas kasvaa tuskastuttavan hitaasti ja oikotietä huipulle ei ole. Ollakseen lajissa huipulla on myös oltava geneettisesti lahjakas. Aivan samanlailla harvasta ihmisestä tulee 100 metrin huippujuoksijaa, vaikka kuinka harjoittelisi. Piirikunnallisiin pääsee kovalla treenillä, mutta maailman parhaiden rinnalle vain, jos on itse hemmetin hyvä.

Suomen tunnetuin ammattilainen Jari “Bull” Mentula on FitFarmin aisaparini. Harva hänet todellisuudessa tuntee ja tarinaa on jos monenlaista. Ystävän silmin hän on luotettava, älykäs, ahkera ja mitä parhain työkaveri. Bodaus ei ole syövyttänyt hänen aivojaan ja kyky tehdä bisnestä on tallella.

Samaa voin sanoa Arista. Hän on lisäksi mitä rakastettavin ja ihanin puoliso. Joskaan ei naruista vedeltävä : ) Omaa halua ja määrätietoisuutta on riittämiin. Jos ei olisi, niin hän ei olisi lajissa näin pitkällä.

Kehonrakentajiin liitettävät typerät stereotypiat eivät koske ammattikehonrakentajaa. Nämä herrat eivät ikinä – eivät edes paahtavalla helteellä kävele tank topit päällä kaupungilla. Päinvastoin, lihakset pidetään piilossa ja molempien lempiasuste onkin XXXL kokoinen T-paita. Baareissa näitä miehiä ei nähdä ikinä kännäämäässä, pullistelemassa ja riehumassa. Työtä tehdään todella ahkerasti ja tuloksekkaasti niin siviilielämässä kuin salillakin, joskin salilla käynnistä ei palkaa makseta.

Lähes jokainen kehonrakentaja haaveilee pääsevänsä kilpailemaan ammattilaisena. Aniharvalle se mahdollisuus suodaan. Neljästä suomalaisesta aktiivisesti kilpailevasta pro-kortin haltijasta nousee lauantaina lavalle kaksi. Viimeksi Suomessa on nähty ammattilaiskisat vuonna 1997, joten voiko olla hienompaa paikkaa Arille nousta ensimmäistä kertaa lavalle!

20 vuotta treeniä, tiukkaa ruokavaliota, mieliteoista luopumista, laiskuuden sivuun laittamista, panostusta lajiin ja aimo annos unelmaa huipentuu Arin osalta lauantaina Lahden Fitness Exossa klo 19. Jännitän kisaa ja olemmekin sopineet, että Bull menee huoltamaan Arin. Näin on parempi, sillä vaikka haluaisinkin olla takahuoneessa tukena, en halua hermostuttaa Aria omalla töhinälläni. Minun tehtäväkseni jää siis olla katsomossa ja pidättää hengitystäni : )

Kisaan on ilmoittautunut 18 kovaa kilpailijaa. Koskaan ei suomalaista kilpailijaa olla nähty finaalissa. 10 parhaan joukkoon päässeitä ei heitäkään tietääkseni ole tällä vuosituhannella. Ari on vetänyt hyvän dieetin. Kasvattanut firmaansa ja ollut hyvä puoliso ja isukki koko projektin ajan. Voin vain todeta, että olen äärettömän ylpeä miehestäni! Oli sijoitus mikä tahansa, niin hän on voittaja!

-Jutta-

Share on Facebook