GoJuttaGo.com

Hahaa, minullapa onkin vaaleanpunainen passi. Joskin monen mutkan kautta…

Matka Manchesteriin alkoi tiistaina ”Mansesterista” klo 5 aamulla, kun Bull päräytti hakemaan minua ja Aria Body Actionilta tilataksilla. Pakkasimme mukaan vielä joitain lisäravinteita ja matka kohti Pirkkalan lentokenttää alkoi.

Minun matkalaukkuni oli liian painava ja pienen tavaroiden siirtelyn jälkeen saimme kuitenin kirjauduttua Tukholman koneeseen. Lyhyt tunnin kestävä lento sujui hyvin. Ari söi kananpalansa koneessa ja muuten hän veti unta kuulaan.

Tukholmassa meillä oli nopea vaihto ja tarkoitus oli hypätä Manchesterin koneeseen. Bull käveli passintarkastuksesta läpi ja minä seurasin perässä. Virkailija alkoi tarkastelemaan passiani pelottavan tarkasti ja hetkenkuluttua hän totesi, että passini oli vanhentunut.

Ei siinä auttanut suomalaiset kela-kortit ja ajokortit. Passi oli mennyt muutama päivä aikaisemmin vanhaksi, eikä maasta ollut mahdollisuutta poistua.

Hoputin Arin koneeseen ja totesin, että kyllä tämä mamma selviää. Minut tuntevat ihmiset tietävät, että minulle sattuu hupsista-keikkaa juttuja aika usein : ) Optimistisena ihmisenä kuitenkin totesin, että kun tämä piti kerran tapahtua, niin mielummin Ruotsissa kun tulevalla lennolla Bankogiin.

Kello oli paikallista aikaa vajaa seitsemän aamulla kun aloin selvittelemään mitä pitää tehdä. Yhdeksän aikaan olin Ruotsin suurlähetystössä kertomassa tilanteestani. Olin melko varma, että joudun palaamaan Suomeen ja hakemaan vauhtia sieltä.

Ilokseni kuitenkin kuulin, että koska kyseessä on työmatka saisin väliaikaisen passin, joka on voimassa Englannin reissun ajan. Vajaan tunnin kuluttua sanottiin, että voin siirtyä odottamaan passiani, joka valmistuisi 15-20 minuutin kuluessa.

Tällä välillä ehdin soittamaan minut lähetystöön tuoneelle taksikuskille, joka lupasi tulla hakemaan minut. Sitten otin soiton Amexin concier-palveluun, josta sain bookattua lennot klo 12.20 lähtevään koneeseen, vieläpä ihan järkevään hintaankin. Tässä vaiheessa jo huokaisin, joskin turhan aikaisin.

Kun varttti oli kulunut, ystävällinen virkailija tuli ilmoittamaan, että passin tulostuskoneessa on teknisiä ongelmia. Kello tikitti kovaa vauhtia eteenpäin ja ehdin katumaan, miksi olin ottanut niin nopealla aikataululla uuden lennon. Tiesin, että sitä seuraava lento maksaisi kolminkertaisen hinnan ja luonnollisesti menettäisin juuri varaamani lipun hinnan. Ja aamullinen lento meni tietenkin ohi suun.

45 minuutin odottelun jälkeen kone suostui tulostamaan hienon vaalenpunaisen passini. Kiitin lähetystöä erinomaisesta palvelusta ja pyysin taksikuskia kaasuttamaan kentälle.

Saavuin kentälle klo 11.15 ja  hermostuneena vilkuilin kelloa. Ensimmäinen tehtävä oli löytää matkalaukkuni saapuvien matkustajien matkatavaroista. Onneksi kaikki sujui nopeasti ja sain itseni Lontoon koneeseen jopa ilman juoksuaskelia.

Manchesteriin olin 8 tuntia suunniteltua myöhemmin, mutta mikä tärkeintä ylipäätänsä saavuin perille! Tituleerasin Pirkkalan lentokentällä itseäni matkanjohtajaksi, mutta potkut taisi tulla : ) Ari ja Bull olivat pääseet sekoiluni aikana majoittumaan. Huoneistossamme on olohuone ja kaksi makuuhuonetta. Tärkeintä on tietysti keittiö.

Illalla kävimme vielä googlen mukaan parhaalla paikallisella salilla Olympic Gymillä matkakankeuksia karistamassa. Siellä olikin treenaamassa myös tuoreet Olympia kolmoset Shawn Rhoden (kuvassa) sekä 212:n Eduardo Correa. Huh minkä kokoisia ukkoja!

Arin ruokalistalla on edelleen yksitoikkoinen ja proteiinien voimalla mennään. Hiljaiseksi vetää tässä vaiheessa, mutta niin pitääkin. Mutta keskiviikkona alkaa tankkaus ja päivä alkaa kevyellä treenillä. Päivän kuulumiset naputtelen taas illan pimeinä tunteina.

-jutta-

Share on Facebook